Vapaavalintainen aihe: Paniikkihäiriö

Ahdistuneisuushäiriöt ovat mielenterveyshäiriöistä kaikkein yleisimpiä. Ahdistuneisuus määritellään tunnetilaksi, joka on pelon kaltainen voimakas tunne ilman todellista uhkaa tai vaaraa (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Seuri – Schubert 2014: 222.) Tässä blogitekstissä käsittelen ahdistuneisuushäiriöistä paniikkihäiriötä, tuon esille sen oireita, hoitoa ja

Paniikkihäiriö on yksi ahdistuneisuushäiriöistä. Sen keskeisin piirre on toistuvien paniikkikohtausten esiintyminen (Lönnqvist – Henriksson – Marttunen – Partonen 2017: Paniikkihäiriö.) Paniikkikohtaukset alkavat usein lapsuus- tai nuoruusiässä ja ne ovat voimakkaimmillaan keski-ikäisillä. Yllättävät, toistuvat ja voimakkaat ahdistuneisuuskohtaukset ovat tunnusomaisia paniikkihäiriöstä kärsivälle. Kohtauksiin liittyy vahvaa levottomuutta, ahdistuneisuutta ja pelkoa, joka on usein pakokauhunomaista. Fyysisiä oireita ovat muun muassa sydämentykyttely, hengenahdistus, huimaus ja päänsärky. Myös näkö- ja tuntoaistimusten vääristyminen kuuluu oirekuvaan. Kohtaukset voivat johtua esimerkiksi elämäntilannemuutoksista tai julkisella paikalla oleskelusta. Potilas voi vältellä julkista liikennettä tai kauppojen kassajonoja. Paniikkihäiriöitä esiintyy noin 3-4%:lla väestöstä ja se on kaksi kertaa yleisempää naisilla kuin miehillä. Syitä paniikkihäiriölle on useita. Perinnöllisillä tekijöillä on suuri merkitys. Myös psykologisilla seikoilla ja aivojen muutoksilla hermovälittäjäainetoiminnassa on huomattu yhteys paniikkihäiriön syntyyn (Masennus info: Paniikkihäiriö.)

Vain puolet yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivistä hakevat apua juuri ahdistukseen. Useimmiten potilaan tarve huomataan hänen tullessaan vastaanotolle somaattisen oireen vuoksi. Lähtökohtana hoidossa on luottamuksellinen yhteistyö, jossa tavoitteena on helpottaa potilaan tuntemaa ahdistusta ja ohjata häntä löytämään uusia selviytymiskeinoja. (Kuhanen ym. 2014: 223-225.) Paniikkihäiriön hoidossa käytetään yleisimmin psykoterapeuttisia menetelmiä ja lääkehoitoa (Lönnqvist ym. 017: Paniikkihäiriö).  Kognitiivinen psykoterapia on usein tärkeä paniikkihäiriön hoitomuoto. Se opettaa potilaalle uusia tapoja hallita itseään tilanteissa, joissa paniikkikohtaukset usein ovat ilmenneet. Hän oppii muuntamaan kielteisiä ajatuksiaan ja helpottamaan paniikin fyysisiä oireita. Lääkehoitona käytetään yleensä SSRI-lääkkeitä. Ne ovat hyvin tehokkaita paniikkihäiriöstä kärsivälle, vaikkakin vaste voi olla useita viikkoja. Lääkehoitoa jatketaan vähintään puoli vuotta sen jälkeen, kun potilas on täysin oireeton. Lopetus tapahtuu hitaasti ja asteittain oireiden uusiutumisen ja vierotusoireiden välttämiseksi (Masennus info: Paniikkihäiriö.) Paniikkihäiriöön voi saada myös apua erilaisista nettiterapioista. Ohessa linkki, jossa kerrotaan lisää nettiterapioista.

https://www.youtube.com/watch?v=4vIfxPUIkVo

Ahdistuneen potilaan hoitotyössä yleensäkin hoitajan tulee kuunnella potilaan hätää sekä rohkaista häntä kertomaan tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. Ajanmukaisen tiedon saanti ahdistuksesta helpottaa potilasta ja edistää oman ahdistuksen ymmärtämistä. Hoitajan tehtävänä on motivoida lääkehoitoon sitoutumisessa. (Kuhanen ym. 2014: 225-226.) Tulevana sairaanhoitajana on mielestäni tärkeää osoittaa ahdistuneelle potilaalle, että on valmis auttamaan ja kuuntelemaan tätä. Aito kiinnostuksen osoitus ja potilaan kuuleminen ovat tärkeitä ominaisuuksia sairaanhoitajalta.

Lähteet:

Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko – Kanerva, Anne – Seuri, Tarja – Schubert, Carla 2014. Mielenterveyshoitotyö. 3.-4. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Lönnqvist, Jouko – Henriksson, Markus – Marttunen, Mauri – Partonen, Timo 2017. Psykiatria. Helsinki: Duodecim. Saatavilla myös verkossa. Luettu 19.11.2017.

Masennus info. Verkkodokumentti <http://masennusinfo.fi>. Luettu 19.11.2017.