Ahdistuneisuushäiriöt ovat
mielenterveyshäiriöistä kaikkein yleisimpiä. Ahdistuneisuus määritellään
tunnetilaksi, joka on pelon kaltainen voimakas tunne ilman todellista uhkaa tai
vaaraa (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Seuri – Schubert 2014: 222.) Tässä
blogitekstissä käsittelen ahdistuneisuushäiriöistä paniikkihäiriötä, tuon
esille sen oireita, hoitoa ja
Paniikkihäiriö on yksi
ahdistuneisuushäiriöistä. Sen keskeisin piirre on toistuvien paniikkikohtausten
esiintyminen (Lönnqvist – Henriksson – Marttunen – Partonen 2017:
Paniikkihäiriö.) Paniikkikohtaukset alkavat usein lapsuus- tai nuoruusiässä ja
ne ovat voimakkaimmillaan keski-ikäisillä. Yllättävät, toistuvat ja voimakkaat
ahdistuneisuuskohtaukset ovat tunnusomaisia paniikkihäiriöstä kärsivälle.
Kohtauksiin liittyy vahvaa levottomuutta, ahdistuneisuutta ja pelkoa, joka on
usein pakokauhunomaista. Fyysisiä oireita ovat muun muassa sydämentykyttely,
hengenahdistus, huimaus ja päänsärky. Myös näkö- ja tuntoaistimusten vääristyminen
kuuluu oirekuvaan. Kohtaukset voivat johtua esimerkiksi elämäntilannemuutoksista tai julkisella paikalla oleskelusta. Potilas voi vältellä julkista liikennettä tai kauppojen kassajonoja. Paniikkihäiriöitä esiintyy noin 3-4%:lla väestöstä ja se on kaksi
kertaa yleisempää naisilla kuin miehillä. Syitä paniikkihäiriölle on useita.
Perinnöllisillä tekijöillä on suuri merkitys. Myös psykologisilla seikoilla ja
aivojen muutoksilla hermovälittäjäainetoiminnassa on huomattu yhteys
paniikkihäiriön syntyyn (Masennus info: Paniikkihäiriö.)

Vain puolet yleistyneestä ahdistuneisuudesta
kärsivistä hakevat apua juuri ahdistukseen. Useimmiten potilaan tarve huomataan
hänen tullessaan vastaanotolle somaattisen oireen vuoksi. Lähtökohtana hoidossa
on luottamuksellinen yhteistyö, jossa tavoitteena on helpottaa potilaan tuntemaa
ahdistusta ja ohjata häntä löytämään uusia selviytymiskeinoja. (Kuhanen ym.
2014: 223-225.) Paniikkihäiriön hoidossa käytetään yleisimmin
psykoterapeuttisia menetelmiä ja lääkehoitoa (Lönnqvist ym. 017:
Paniikkihäiriö). Kognitiivinen
psykoterapia on usein tärkeä paniikkihäiriön hoitomuoto. Se opettaa potilaalle
uusia tapoja hallita itseään tilanteissa, joissa paniikkikohtaukset usein ovat
ilmenneet. Hän oppii muuntamaan kielteisiä ajatuksiaan ja helpottamaan paniikin
fyysisiä oireita. Lääkehoitona käytetään yleensä SSRI-lääkkeitä. Ne ovat hyvin
tehokkaita paniikkihäiriöstä kärsivälle, vaikkakin vaste voi olla useita
viikkoja. Lääkehoitoa jatketaan vähintään puoli vuotta sen jälkeen, kun potilas
on täysin oireeton. Lopetus tapahtuu hitaasti ja asteittain oireiden uusiutumisen
ja vierotusoireiden välttämiseksi (Masennus info: Paniikkihäiriö.) Paniikkihäiriöön voi saada myös apua erilaisista nettiterapioista. Ohessa linkki, jossa kerrotaan lisää nettiterapioista.
Ahdistuneen potilaan hoitotyössä
yleensäkin hoitajan tulee kuunnella potilaan hätää sekä rohkaista häntä kertomaan
tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. Ajanmukaisen tiedon saanti ahdistuksesta
helpottaa potilasta ja edistää oman ahdistuksen ymmärtämistä. Hoitajan
tehtävänä on motivoida lääkehoitoon sitoutumisessa. (Kuhanen ym. 2014: 225-226.)
Tulevana sairaanhoitajana on mielestäni tärkeää osoittaa ahdistuneelle
potilaalle, että on valmis auttamaan ja kuuntelemaan tätä. Aito kiinnostuksen
osoitus ja potilaan kuuleminen ovat tärkeitä ominaisuuksia sairaanhoitajalta.
Lähteet:
Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko –
Kanerva, Anne – Seuri, Tarja – Schubert, Carla 2014. Mielenterveyshoitotyö.
3.-4. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Lönnqvist, Jouko – Henriksson, Markus –
Marttunen, Mauri – Partonen, Timo 2017. Psykiatria. Helsinki: Duodecim.
Saatavilla myös verkossa. Luettu 19.11.2017.
Masennus info. Verkkodokumentti
<http://masennusinfo.fi>. Luettu 19.11.2017.
Hei, olit hyvin saanut kirjoitettua asian ja kertonut tärkeimät oireet jotka voivat ilmetä paniikkihäiriöisellä henkilöllä. Teksti oli asiallinen ja hyvin kirjoitettu. (Heidi)
VastaaPoistaToit hyvin esille paniikkihäiriön luonnetta. Olemme samaa mieltä hoitajan tehtävästä potilaan kuuntelijana, rohkaisijana sekä tiedonantajana ahdistukseen liittyvissä kysymyksissä. Myös aito kiinnostus potilaan tilannetta kohtaan ja se, ettei hoitaja vähättele potilaan paniikkikohtaukseensa liittyviä tuntemuksia ovat hoidossa edistymisen kannalta välttämättömiä.
VastaaPoista