Kriisipsykologia: Traumaattinen kriisi

Kriisi-sana on kreikan kielestä krisis ja tarkoittaa muutosta, eroa, liikettä. Kriisejä ilmaantuu koko ihmisen eliniän ajan. Ne voivat muokata elämää huonompaan tai parempaan suuntaan. Psykologiassa kriisit voidaan jaotella muun muassa kehityskriiseihin, joita voivat olla koulun aloittaminen. Traumaattinen kriisi on yhtäkkinen ja järkyttävä tapahtuma, joka aiheuttaa pelkoa, avuttomuutta tai kauhun tunteita. Sana trauma tarkoittaa fyysistä tai psyykkistä vauriota tai haavaa. Psyykkistä traumaa edeltää tapahtuma, esimerkiksi uhkaava tilanne. Se aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita, jotka haittaavat normaalia elämää (Toivio – Nordling 2013: 293-294.)

 Traumaattisen kokemuksen käsittely prosessi käsittää neljä vaihetta: sokin, reaktiovaiheen, työstämis- ja käsittelyvaiheen sekä uudelleen orientoitumisen vaiheen. Ensimmäinen vaihe sokki tapahtuu silloin, kun ihminen saa tietää järkyttävästä asiasta tai hänen kohdallaan sattuu jokin asia (Saari 2012: 42.) Se kestää keskimäärin sekunneista muutamaan vuorokauteen. Tässä vaiheessa mieli ei ole vielä valmis vastaanottamaan saatua tietoa ja toimintakyky heikkenee. Ihminen ei ymmärrä asiaa vielä todeksi. Reaktiovaihe voi kestää jopa kuukausia. Tänä aikana ihminen todella ymmärtää mitä on tapahtunut. Toimintakyky palautuu ja reaktio voi purkautua ulos voimakkaina tunteina, kuten vihana tai suruna.  Työstämis- ja käsittelyvaiheessa on tärkeää muiden tuki (Toivio – Nordling 2013: 295.) Tässä vaiheessa ihmiset sulkeutuvat ja eivät jaksaisi enää käsitellä tapahtunutta. Sisäänpäin kääntyneisyys tapahtuu omassa mielessä joko tietoisesti tai tiedostamatta (Saari 2012: 63.) Uudelleen orientoitumisen vaiheessa ihminen pyrkii jo kestämään ja hallitsemaan muistikuvia ja oireita (Toivio – Nordling 2013: 295). Olisi toivottavaa, että traumaattisesta kokemuksesta tulee tietoinen ja levollinen osa omaa identiteettiään (Saari 2012: 68).

Kriisipotilaan hoitotyössä käytetään usein kriisi-interventiota, jolla tuetaan kriisissä olevaa mahdollisimman hyvän tasapainon saavuttamiseksi.  Hoitajan on tärkeää toimia rauhalliseen tahtiin, olla positiivinen ja rohkaiseva. Potilaan tulee kokea, että häntä kuunnellaan ja ymmärretään (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Seuri – Schubert 2014: 238-239.) Hoidossa arvioidaan potilaan toimintakyvyn lisäksi myös tämän perheen jaksamista ja kuinka paljon he tarvitsevat tukea. Tukea on mahdollista saada esimerkiksi kriisikeskuksesta tai vertaisryhmistä. On tärkeää antaa potilaan tehdä omia ratkaisujaan ja selviytymiskeinojaan, sillä jokainen kriisipotilas on yksilö. Hoidossa tulisi hyödyntää potilaan omia voimavaroja (Pulkkinen – Vesanen 2017.)

Psyykkisesti rasittavan ajanjakson jälkeen hoitoon voidaan ottaa käyttöön jälkipuinti tai purkukokous. Jälkipuinti on ryhmässä toteutettu istunto ja se järjestetään 2-3 päivää traumaattisen tapahtuman jälkeen. Tavoitteena on todellisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen, psyykkisten reaktioiden työstäminen sekä sosiaalisen tuen syventäminen ja tehostaminen. Purkukokous puolestaan on suunnattu ammattiryhmille, jotka kokevat työssään traumaattisia kokemuksia (Kuhanen ym. 2014: 240-241.) Tästä erimerkki ryhmänä voisi käyttää ensihoitajia. he näkevät työssään paljon sellaisia asioita ja tapahtumia, jotka väkisin nostattavat voimakkaita tunteita ja ajatuksia pintaan. Ne voivat tuoda myös esiin ikäviä muistoja tai kokemuksia.

Traumaattisen kriisin yllättäessä monet työikäiset menevät työkyvyttömiksi. Tapauksesta riippuen työelämään palaaminen voi olla joillekin paluu arkeen tai se voi olla liian vaikeaa ja he vaihtavat työpaikkaa. Tulevana sairaanhoitajana haluaisin kiinnittää työkykyyn huomiota.

Läheiselle sattunut tapaturma tai kuolema ovat ehkä kaikista kamalimpia skenaarioita ihmisille. Vaikka hän olisi kuinka läheinen potilaan kanssa kuvioon astuu myös uhrin ikä. Iäkkään vanhuksen kuolema koskettaa ja surettaa, mutta siihen on osattu omalla tavalla jo henkisesti valmistauta. Mutta jos kyseessä on nuori ihminen, lapsi se järkyttää toisella tavalla ja pintaan saattaa helposti nousta syyllisyyden tai valtaisan vihan tunne. Tulevana sairaanhoitajana tällaiset tapaukset tuntuvat ja kuulostavat juuri nyt vaikeilta ja olen varma että hoitajan luonne sekä kokemus vaikuttavat suuresti miten hän käyttäytyy potilaan läsnä ollessa. Kriisi voi myös yksilön lisäksi tapahtua koko perheelle tai yhteiskunnalle. Yhteiskunnallisista kriiseistä esimerkkinä on Jokelan kouluampuminen. Tällöin traumaattinen tapahtuma koskettaa samaan aikaan useita yksilöitä sekä lähipiirejä.

Ohessa linkkejä joista saa apua traumaattiseen kriisiin:

http://www.tukitalo.com/toiminta/kriisityo/kriisiapu-puhelimessa

http://www.yths.fi/palvelut/mielenterveys/kriisiapu

Lähteet:

Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko – Kanerva, Anne – Seuri, Tarja – Schubert, Carla 2014. Mielenterveyshoitotyö.3.-4. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Pulkkinen, Satu – Vesanen, Päivi 2017. Kriisihoito. Duodecim. Saatavana myös verkossa.

Saari, Salli 2012. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. 6. painos. Keuruu: Otava.

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia. 3., uudistettu painos. Helsinki: Edita.