Päihdehoitotyö: alkoholi

Alkoholin runsas käyttö on yksi suomalaisen yhteiskunnan keskeisimmistä terveysuhkista. Se lisää sairauksia ja on yksi työikäisten yleisin kuoleman aiheuttaja (Alkoholi 2017.) Suomessa alkoholin suurkuluttajia arvioidaan olevan noin 300 000-600 000 (Holmberg 2010: 20). Tämä kuulostaa hyvin suurelta joukolta ja moni voikin jo todeta, että alkoholi on pääpäihde Suomessa.

https://www.youtube.com/watch?v=9u9l-zvK6II

Päihderiippuvuudesta voidaan puhua, kun jollakin ihmisellä on pakonomainen tarve saada päihteitä, joko jatkuvasti tai ajoittain. Ihminen ei tällöin hallitse suhdettaan riippuvuuden kohteeseen (Haivio – Inkinen – Partanen 2013: 42.) On tutkittu, että perintötekijät vaikuttavat yksilön riskiin sairastua päihderiippuvuuteen ja alkoholiriippuvuudelle altistavien perintötekijöiden on huomattu lisäävän riskiä riippuvuuden puhkeamiseen noin 50% (Päihderiippuvuus 2014). Runsaasti alkoholia käyttävä vanhempi voi näyttää omalla esimerkillään mallia lapselle, ja lapsi oppii, että alkoholi on hyväksyttävää (Alkoholi 2017).

Moni päihdeongelmista kärsivä toivoo saavansa ammattiapua, puuttumista, tukea ja ohjaamista avun luokse (Holmberg 2010: 8). Päihdehoitotyö on terveyttä edistävää, ehkäisevää ja korjaavaa päihdetyötä. Sairaanhoitaja on tiedonantaja, neuvoja ja ohjaaja, joka antaa päihteenkäyttäjälle tietoa avunsaanti-, tuki- ja hoitomahdollisuuksista. Sairaanhoitaja työskentelee päihdehoitotyössä yleensä A-klinikoilla, katkaisu-, vieroitus- tai kuntoutusyksiköissä (Haivio ym. 2013: 11-12.) Hoitosuhde on vuorovaikutuksellista ja onkin tärkeää että, hoitajan ja potilaan ammatillinen suhde on luja, luottamuksellinen ja turvallinen. Päihteistä irti päästäminen alkaa kunnolla, kun käyttäjä lopettaa itselleen valehtelun ja rohkaistuu kohtaamaan käyttäytymisensä seuraukset. Sairaanhoitajan tehtävä on kuunneltava potilasta ja käytettävä aktiivista dialogia, jossa potilaan puheen merkitys tulee ymmärretyksi (Holmberg 2010: 110-113.) Tässä kohtaa tulee kuitenkin mielestäni huomioida, että vaikka sairaanhoitaja onkin päihdehoitotyön ammattilainen, päihdeongelman todellinen asiantuntija on potilas itse.

Alkoholi ja mielenterveysongelmat liittyvät usein toisiinsa. Ongelmakäyttö on varsin yleistä ahdistuneisuushäiriöitä, masennusta ja persoonallisuushäiriöitä sairastaville. Noin 30%:lla mielenterveyspotilaalla on jossakin vaiheessa myös päihdeongelma. Päihteet voivat myös vuorostaan aiheuttaa erilaisia psyykkisiä oireita. Alkoholiongelmaisista noin 40%:lla on jossakin vaiheessa jokin päihteistä riippumaton psykiatrinen häiriö (Elintavat ja mielenterveyshäiriöt – Päihteet.)

Päihteidenkäytöstä luopuminen on monimuotoinen muutosprosessi. Joskus esiin tulevat himo päihdettä kohtaan. Retkahdus voi seurata raittiin kauden jälkeen. Sitä saattavat edeltää myönteiset tai kielteiset tunnetilat, sisäiset ristiriidat ja sosiaaliset paineet. Päihteenkäyttäjää on autettava tunnistamaan ne yksilölliset seikat, jotka ennakoivat päihteenkäytön uudelleen alkamista. Tärkeää on myös muistuttaa, miten merkityksellistä raittius enne retkahtamista on ollut, millä keinoilla päihteenkäyttäjä on siihen yltänyt ja miten tästä nyt jatkeitaan eteenpäin. (Haivio ym. 2013: 154-155.) Osa päihteiden käyttäjistä pääsee eroon päihteistä itse, ilman ammattiapua. Hoidotta jäämiseen verrattuna päihdehoito on yleensä parempi vaihtoehto (Holmberg 2010: 111.)

Olen itse huomannut opiskeluideni aikana, että päihteiden käyttö on hyvin yleistä potilailla, esimerkiksi mielenterveyshoitotyön puolella. Näitä kaksoisdiagnosoituja potilaita voi olla välillä hyvin vaikea ohjata ja neuvoa, sillä on vaikea erottaa, johtuuko tämä nyt alkoholista vai mielenterveyshäiriöstä. Olen itse sitä mieltä, että potilasta ei saa tuomita heti kättelyssä, jos huomaa tällä olleen jossain elämänvaiheessa vaikeuksia alkoholin kanssa. Jotkin potilaat eivät halua, että vanhoja asioita kaivellaan, mutta löytyy niitäkin jotka toivovat, että sairaanhoitaja kysyisi minkälainen tilanne on tällä hetkellä alkoholin suhteen. Näitä tapauksia on vain kaiketi osattava tulkita oikein sillä eivät sairaanhoitajat sentään ajatuksia osaa lukea.

Lähteet:

Alkoholi 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkodokumentti. <https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/elintavat/alkoholi>. Luettu 15.11.2017.

Elintavat ja mielenterveyshäiriöt – Päihteet. Mielenterveystalo. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/elintavat_ja_mielenterveyshairiot/Pages/default.aspx>. Luettu 15.11.2017.

Haivio, Marjaliisa – Inkinen, Maria – Partanen, Airi 2013. Päihdehoitotyö. 5.-7.painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Holmberg, Jan 2010. Päihderiippuvuudesta elämänhallintaan. 1. painos. Helsinki: Edita.

Päihderiippuvuus 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkodokumentti. <https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/paihderiippuvuus>. Luettu 15.11.2017.